Sellaista vauhtia kulkenut uskomattoman kauniin marraskuun ensimmäinen täysinäinen viikko, että nyt on Peräkylän normaalisti energinen Eeva aikamoisen väsähtäneessä tilassa. Kaikkea normaalista poikkeavaa ohjelmaa kertynyt samalle viikolle, että hiljaiseloon ja samanlaisina toistuviin rutiineihin tottunut naisihminen on ollut lähes hengästyneessä tilassa.
Poikkeama nro1 ja onnekas sattuma nro1:Bodypump-ohjauksia sateli taivaalta lähes joka päiväksi. Oli lukion liikuntaryhmää ja sairastuneiden sijaistamista ja oma viikkotunti päälle. Enää ei ollut vapaata iltaa, eikä sellaista lihasryhmää, joka ei oudokseltaan tuollaisesta pumppiputkesta olisi jumiin jämähtänyt, joten crossfit-sali jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Käväsin sielläkin; meidän mahtava treenikamakirppisryhmä tuotti tulosta, ja sain ostettua 30 egellä itselleni yli 120 egen treenikengät!
Poikkeama 2 ja onnekas sattuma nro2: Käyn silloin tällöin läheisimmässä hätämajoituskeskuksessa SPR:n vapaaehtoisena auttelemassa, ja nyt lupausuin mukaan Helsinkiin, kun paikan muusikoille lahjoitettiin vapaalippuja EtnoSoi-festareille. Minähän en todellakaan ole Helsingissä ajanut, kuin myöhään illalla, jolloin kaupunki on kuin aavekaupunki, eikä suinkaan mikään elämää sykkivä pääkaukunki. Nyt kauhean kivasti osui kaupunkiin saapuminen pahimpaan töistälähtökaaokseen, ja meillä Peräkylällä kun ei tarvitse ikinä taskuparkkeerata, jos ei tahdo, niin olin kylmän hien peitossa, että kauankohan sitä kaupunkia pitää kiertää, ennen kuin parkkipaikka löytyy. Takaosaston viisi kurdia varmaan söivät kyntensä verille, ja oppivat kaikki suomalaiset kirosanat. Ei siis hukkaan mennyt reissu!
Auto saatiin hämärtyvälle Katajanokalle parkkiin, ja paikka herätti suurta ihastusta jokaisessa kyytiläisessä. Ehdittiin käydä pienellä happihyppelyllä keskustassa ja pikaisesti syömässä, ja sitten mentiinkiin konserttiin.
Konsertin jälkeen paineltiin vielä juomaan drinksut ja osa porukkaa tahtoi vielä kävellä. Yhtäkkiä yksi hepuista tuumi, että rahat ovat kadonneet. KAIKKI rahat, jotkan hänellä tällä hetkellä on. Mies-parka juoksi takaisin Savoy-teatteriin, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Lähdimme takaperoisesti kulkemaan aiempaa reittiämme, ja päädyimme takaisin Hemingwaysiin. Baarimikko oli vaihtunut toiseen, ja huuteli pokelle hoitelevansa meidät. Jotain oli kuulemma löytynyt, ja kun saatiin selvitettyä ele- ja englannin kielellä, että nyt pitäisi lompakkoa kuvailla, niin johan nappasi! ID ja lompakko löytyivät, ja sisällä kaikki rahat. Onnen määrää ei voi kuvailla! Ihmiset ovat joskus niin ihania! Turvikset, jotka jo muutenkin olivat ylistäneet Suomea ihan valtavasti, pudistelivat epäuskoisina päätään, että oikeasti jossain on näin hyviä ihmisiä.
Kotimatkalla kuskin silmiin iskeytyi myrkyllinen unihiekkaa. Onnelliset kurdit pistivät Antti Tuiskun Sata Salamaa soimaan, ja lauloimme yhteen ääneen moneen otteeseen.
Poikkeama nro 3 ja onnellinen sattuma nro3: Kävin kampaajalla. Kerran vuodessa, tai harvemminkin tulee tehtyä tällainen valtava repäisy. Ystävän suosituksesta kokeilin ihan Peräkylässä sijaitsevaa kampaamoa. Sehän ei ennakko-odotuksista huolimatta ollutkaan mammapermiksiin erikoistunut pulju, vaan herttainen nuori nainen täynnä visioita ja ehdotuksia. Lookki muuttui täysin! Ja onnekas sattuma oli hinta; värjäys ja leikkuu pitkiin hiuksiin 96 egee! Edellinen kerta kaupungissa oli yli 200 euroa. Samoin tein sitten varasinkin ajan pikkujoulujen hipahtavaan kampaukseen.
Poikkeama nro 4 ja onnekas sattuma nro 4: Koska illat ovat menneet liepustellessa, iski hurjan huono omatunto pentusista, ja päätin hakea sakin hoidosta ja iltiksestä aikaisemmin torstaina. Samalla reissulla piipahdettiin Peräkylä ystävälliseen kauppaan. Kuinka ollakaan kurdi-kyydityksen jäljiltä oli lapsilukot edelleen auki, ja Hemuli mennä paukautti ovensa täysillä viereisen auton kylkeen. Eikä se tietenkään voinut olla mikään loppuun ajettu Ooppelin ryjö, vaan huolella puunattu jenkkiurheiluauto.
Peräkylän kauppian antoi paperia ja kynän, ja runoilin komistuksen tuulilasiin lappusen: "Lapsi paukautti oven autosi kylkeen. Anteeksi! Soita 222-2222222".
Kotona taas kylmä hiki valui pitkin selkää, kun odottelin puhelimen pirahdusta, ja autoaan rakastavan ihmisen katkeraa vuodatusta. Mitään ei kuulunut, mutta myöhemmin tuli tekstari. "Vai teki lapsesi sellaisen tempun. Jälki on niin pieni, etten viitsi asialle mitään tehdä. Hyvää illan jatkoa". itku tuli!
Joskus vaan tuntuu, että maailmassa ei ole muita kuin hyviä ihmisiä. Tämä on ollut sellainen viikko! Nyt Peräkylälle mennään laittamaan viimeinenkin lapsi nukkumaan. Sen jälkeen pikatreenit ja sauna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti