Miksiköhän tämäkin homma muistui mieleeni nyt, kun lähes kaikki puutarhassa kasvanut, on muuttunut vetiseksi mustaksi mössöksi? Joitain poikkeuksia löytyi, ja nappasin sattumanvaraisesti vain kirjahyllystä jonkun kirjan. Voi, mikä kirja se sitten olikaan...
Tekstinä ei mitään järeää tavaraa; itse asiassa naiivin hurmaavaa, ja kunnon maaseutudraamaa, mikä tietysti Peräkylälle sopiikin. Mutta omistuskirjoitus...
Äitini isältä, pappalta, mummulle Jatkosodasta lähetetty tai ostettu. Enää en voi tietää, miten mummu kirjan sai. Tuossa vaiheessa jatkosodassa oli viidestä hääpäivästi vietetty kolme. Pikkaisen kirveli silmäkulmaa; muukin kuin vastakuorittu sipuli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti