Kauheat himot iski sunnuntaina. Nimittäinkin ensin treenihimo, ja kun kerta kaupunkiin asti ajelin crossfittaamaan, päätin leipomishimollekin tehdä jotain.
Kädet tärisivät treenin jäljiltä, kun ne hakeutuivat kohti joululehtiä (Irlantilaisen mielestä olen seonnut! Ikinä en yhdessäoloaikanamme ole joulusta välittänyt, ja nyt käyn suorastaan kuumana asian suhteen. Positiivisella tavalla kuumana siis...), ja käsiin tarttui brittiläinen versio joulusta. Koska silmissä musteni edelleenkin juoksu-leuanveto-etuheilautus -rupeaman jäljiltä, näytti psykedeelinen marmorikakku kauhean houkuttelevalta. Ja samalla sai niin kovin näppärästi ostoslistan reseptin muodossa!
Vastaheränneet Hemuli ja Bobe riensivät "auttamaan", mutta silti (mitä tämä nyt tarkoittaa??!) tämä oli helppo kakku väsätä. Auttajat väsäsivät myös omat versionsa taikinasta. Hemulin versioon kuului puoli desiä leivinjauhetta; aijjjettä maistui varmaan hyvältä! Auttajien jäljiltä siivo oli myös melkomoinen, mutta Peräkylällä on sellainen periaate, että tekemällä oppii, ja sotkut saa siivotttua ja vaatteet pestyä. Samoin kai ne lapsetkin.
Tutumpi leipomus on Rimpulan all time favourite; suklaa cupcaket. Nyt vaan investoin kunnon pursottimeen, koska hermo on totaalisesti mennyt noin puolen kymmentä kertaa vanhaan, mutta ei näemmä ennen eilistä ole kyennyt uuteen investoimaan. No nyt läks, ja kyllä kannatti! Lopputulos on aiiiiiivan eri luokkaa, kuin ennen.
Pinkkejä perhosia istui suklaakukalle mietiskelemään. Niiden väsääminen olikin niin helppoa, että innostuneet tytöt eivät meinanneet millään malttaa lopettaa. Taidetaan hakea jouluisi muotteja seuraavaksi; lumihiutaleita ja pieniä tonttuja. Irlantilainen ei toivu tästä lokakuusta milloinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti